Sarin e-mail sunnuntaina 3.10.04 klo 23.17
	sain tänään sun txtarin päivällä.. torstaina eli viimeksi kun näin candiä, arvasin että se oli viimonen kerta kun nään sen.. tiesin sen. oltiin sen kanssa rannalla ja niissä paikoissa joissa se eniten tykkäsi olla.. käytiin piilottamassa nameja nurmikkoon ja istuttiin rantahiekassa.. kun mentiin takas se oli niin innoissaan ja hyppeli ympäriinsä, se alkoi kaatuilemaan kauheasti, eikä vaan päässyt ylös, sitä ei ollut kiva katsoa.. otin siitä kiinni ja pidin niin kauan että se rauhoittu, mua alko sillon itkettää koska se "tieto" sen lähdöstä vaan vahvistu.. kun se txtari tuli, mua alko suututtaa etten saanut hyvästellä sitä, mut kyllä mä sen torstaina hyvästelin, mut ei mikään tunnu riittävän, niinhän se aina menee kun joku kuolee..halailin candii kauheesti ennen kun lähdin ja kun nousin ja menin ovelle se tuli siihen portille kauheella kiireellä ja istui alas ja katto silleen suoraan mua silmiin.. ja taas petti pokka..kyllä mä tiedän että se oli sen parhaaks lähteä pois.. mut ei sitä vaan pysty hyväksyy että candystä tuli koiraenkeli...sen on ollu niin kamalan pitkän aikaa osa mun elämää... ajatella miltä susta tuntuu kun mustakin tää on jo ihan kauheeta.. sytytin sille kynttilän ja kirjotin sellasen "runomuistonmuistorunon".. kyllä sitä mummelia tulee ikävä <3
	Kiitos Sari, kun pidit Candystä niin hyvää huolta...~Mirja~